sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Kolme Kuningasta lopettaa jouluhömpötyksen


Jokavuotinen Loppiaisaaton Kolmen kuninkaan kulkue eli Cabalgata de Reyes Magos johdatti meidät taas paikalle, kuten jo monena aikaisempanakin vuonna. Paikalla oli jo porukkaa pilvin pimein, ja lisää tuli koko ajan. Lapsille oli kannettu tikkaat mukaan joten he pystyivät näkemään paremmin.

Kulkueen teema on aina samanlainen ja liittyy raamattuun; kolme viisasta Itämaan tietäjää näkee tähdenlennon joka johdattaa heidät Jeesuslapsen luo.

Melchor on Euroopan kuningas, Gaspar hallitsee Aasiassa ja Baltasar on tummaihoinen Afrikan kuningas.


Kulkueessa oli jälleen paljon näkemistä, oli paljon musiikkia, eläinhahmoja, eräänlaisia lahjapajoja ja lapsille suunnattuja "kirjelaatikoita", jonne kerättiin lahjatoivelistoja. Kuninkaathan toivat joululahjat lapsille kulkueen jälkeen! Tuhmille lapsille oli luvassa hiilikimpale!


Joitain viimevuosilta tuttuja hahmoja ja vaunuja oli mukana, mutta myös paljon uusia mielikuvituksellisia ja hauskoja yllätyksiä.



 Koska bloggaamiselle ei nykyään tunnu olevan aikaa eikä inspistä niin paljon kuin ennen, mutta kuvia silti kertyy, päätin yrittää tehdä aiempaa lyhyempiä ja ytimekkäämpiä postauksia. En kuitenkaan kokonaan halua tätä hauskaa bloggausharrastusta ainakaan vielä lopettaa. Tätä juttua aloittaessani päätin, että kolme kuvaa on maksimi, ja lopulta pääsin viiteen, eli aika hyvin siis supistettu entisestä noin 20 kuvasta!

Täältä löytyy muuten neljä vuotta sitten kirjoittamani postaus samasta kulkueesta runsaampine kuvineen ja jatkoa tarinaan täältä. Ah noita postausaikoja, silloin jaksoi ihan eri tavalla ihmetellä kaikkea uutta ja kertoa siitä kaikille. Postaustahtikin blogissa oli ihan toista kuin nykyään. Nyt on aika paljon jo tottunut näihin juhliin ja ympyröihin ja uutuudenviehätys vähän hiipunut. 

Tähän taitaa lopulta loppua jouluhössötys täälläkin. Hassua kun edelleen on soinut joululaulut kaupoissa ja telkkarissa tullut lahjamainoksia. Jouluvalot kaduilla ovat ihan kauniita ja niitä katselisi pimeällä pidempäänkin.

Tänään on sadellut Barcelonassa, mikä onkin ollut aika harvinaista tänä talvena. Vaan luonto tarvinnee vettäkin. Ei sentään lunta niinkuin eräällä moottoritiellä Madridin lähellä, jossa nyt seisoo kolmetuhatta autoa lumisateessa, kääk!

Kivaa alkavaa uutta viikkoa!


lauantai 30. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017 -olipas vuosi!


Taas on vuosi lopuillaan ja on mielenkiintoista muistella kulunutta vuotta. Mitä kaikkea on tullut koettua ja puuhattua vuoden aikana? Entä mitä suunnitelmia, toiveita vuodelle asetin ja miten ne toteutuivat?



Tammikuussa olimme Barcelonassa ja saimme vanhemman tyttären poikakaverinsa kanssa tänne vierailulle. Yhdessä kävimme sirkuksessa ja loppiaisen Los Reyes -kulkuetta katsomassa sekä vaeltamassa parissakin paikassa.

Ystävämme koira ja Sirin hyvä ystävä hävisi taistelun pitkäaikaista sairautta vastaan ja se oli sydäntäsärkevä kokemus meille kaikille.


Helmikuussa käytiin katsastamassa monenlaisia paikallisia juhlia kulkueineen. Barcelonan suojeluspyhimyksen Santa Eulalian juhlassa lempparini on aina lohikäärmekulkue, jossa ammutaan sähikäisillä. Kiinalaisten uutta vuotta juhlittiin myös ja Kukon vuosi alkoi. Karnevaalikin monine tapahtumineen oli helmikuussa, ja täytyihän sielläkin jälleen käydä ihmettelemässä.



Maaliskuussa käytimme hyödyksemme jokakuisen "kuun ensimmäinen sunnuntai" -ilmaisliput ja kävimme Barcelonan historiallisessa museossa MUHBAssa ensimmäistä kertaa. Oli varsin mielenkiintoinen ja valaiseva kierros. Mitä kaikkea suurkaupungin alta voi löytyäkään...



Sitten piipahdimme ystävämme kanssa Ranskan puolella. Tai olimme siellä lähes viikon useammassa eri majapaikassa. (harmi kyllä paljon jäi monia kivoja juttuja ja kuvia julkaisematta tuolta viikolta, -vaan ehkä joskus...)

Colliouren kauniissa pikku kylässä olimme kaksi yötä, nautimme herkullista illallisista rantaravintoloissa, teimme vaellusretkiä lähimaastoihin ja tutkimme kaupunkia. Tuonne olisi kiva palata uudelleen!


Ihmeelliset valkoiset kalliot

Huhtikuussa velipuoleni vieraili tyttärineen Barcelonassa ja kiertelimme heidän kanssaan tuttuja paikkoja.  Juhlimme myös pääsiäistä ja aurinko alkoi jo mukavasti lämmittää. Loppukuusta palasimme Suomeen Keltaiselle tuvalle.



 Toukokuussa oli aika viileää Suomessa, mutta se ei meitä haitannut sillä aloimme heti ahkeroida pihakivetyksen kimpussa. Saatuamme kivet naputeltua paikoilleen aloin puuhastella puutarhassa. Uusia taimia tuli sinne tänne ja suunnittelin innoissani uusia penkkejä, odotin kesää ja kaikkea hauskaa.



Kesäkuussa lähdin tyttärien kanssa äiti-tytär -matkalle Tallinnaan. Yksi yö laivalla ja toinen maissa -kylläpäs oli hauskaa! Seuraavaa matkaa suunnitellessa...


Sirikin alkoi nauttia toden teolla Suomen kesästä -ilmat alkoivat lämmetä ja se sai karvakamu Vilhon kaveriksi yökylään.


Heinäkuussa  puutarha alkoi olla runsaimmillaan sateisen kesän ansiosta. Kohokohtia olivat kesäkeittokekkerit omassa puutarhassa sekä Lapakiston patikkaretki Annen ja Cleon kanssa.  Molemmilla kerroilla meille sattui mukava kesäinen sää vaikka muuten viime kesästä jäi mieleen tosiaan aika sateiset kelit.




Elokuussa liityin paikalliseen Fotoklubiin ja sain lisää intoa valokuvaukseen. Kävin itsekseni ihailemassa Lahden kaupungintaloa, ja valokuvausporukoiden kanssa Suomenlinnan retkellä. 




Loppukuusta saimme Barcelonan ystävämme koirineen Keltaiselle tuvalle yökylään, lämmittelimme saunaa ja kävimme Pirunpesällä ja Kiikunlähteellä retkellä.


Syyskuussa kävin valokuvailemassa blogikamu Sadun kanssa. Meitä yhdisti kuvausinnostuksen myötä myös polkupyöräily, joten oli luontevaa lähteä pyörillä kuvailemaan lähimaastoja. Kiva retki jonka varmasti uusimme uusilla maisemilla ensi vuonna!



Sain tilaisuuden myös kuvata ystävämme vauvamasua, ja sehän oli tosi hauskaa ja opettavaista! Hauska yhteensattuma muuten oli, että vauva syntyi samana päivänä kuin minä juhlin 50-syntymäpäiviäni! Kivaa, en olekaan ennen tavannut ketään jolla olisi samana päivänä synttärit! (Paitsi äiti Ammalla!)


Synttäreideni kunniaksi lähdimme miehen kanssa matkalle tarunhohtoiseen unelmieni kohteeseen; Skotlantiin, josta riittikin tarinaa monen postauksen verran, kannattaa tutustua jos et vielä nähnyt:

Ihana ihana Edinburgh
Romanttisella joenrantakävelyllä
Edinburghin linna ja maanalaisia kauhutarinoita
Tarujen Skotlanti -bussikierros läpi ylämaiden


Lokakuun lopussa kävimme Haloo Helsingin konsertissa, jonka jälkeen laitoimme kodin pakettiin ja lähdimme taas Barcelonaan.




Marraskuussa kävimme patikoimassa ja saimme omat tytöt kylään Suomesta isänpäiväksi. Kävimme myös upeassa Game of Thrones -näyttelyssä, joka on muuten Barcelonassa vielä viikon verran!

 


Joulukuussa aloin availemaan joulukalenterin paketteja, joita toinen tyttäreni oli minulle tehnyt. Lähdimme ystävämme mukaan Valenciaan muutamaksi päiväksi ja pääsimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa äiti Amman syleilyyn. 



Innostuin lähtemään myös kahdelle Photowalkille (toisen kuvat vielä koneella) joissa tutustuin paikallisiin valokuvauksen harrastajiin. Espanjaakin olemme miehen kanssa opiskelleet katalaaniystävämme opastuksella.


Joulun aika onkin kulunut leppoisasti, kuten meillä yleensäkin. Kylpylässä kävimme rentoutumassa ikäänkuin yhteisenä joululahjana toisillemme.

***

Aika paljon ehtinyt siis tapahtua taas tänä vuonna! Paljon kaikenlaista kivaa harrastelua ja läheistä perhe-elämää. Ensi vuodesta toivon paljon saman tyylistä, mutta jotain muutosta kenties myös omaan elämään. Jotain muutakin tekemistä kuin harrastelua ja bloggailua...katsotaan nyt jos keksisi jotain. 

Miltä sinun vuotesi 2017 on näyttänyt? Ihanaa uutta vuotta kaikille!




tiistai 26. joulukuuta 2017

Lekottelujoulu



Joulupäivät ovat kuluneet ilman kiireitä ja stressiä. Pitkään aikaan emme ole olleet jouluna kahdestaan joten varasimme romanttisen paketin Rocallaura -kylpylästä vuorilta.

Lähdimme perjantaina iltapäivällä ajelemaan kohti kylpylää ja pääsimme muutaman tunnin päästä perille -hieman ensin eksyttyämme ja ajeltuamme loppumatkan niin kiemuraista tietä että minulle tuli jo ihan huono olo. 

Matkalla näimme näitä vekkuleita linnunpelättimiä:


linnunpelätin kamera kaulassa
Tässäpä mukava kaveri meikäläiselle
Yli 100 vuotta vanha Rocallaura -kylpylä on oikeastaan keskellä ei mitään, mutta todella kauniilla paikalla. Se on kuuluisa hyvästä mineraalipitoisesta vedestään.

(kuva kylpylän sivuilta)

Hotelli oli tosi tyhjä, meidän lisäksemme siellä ei ollut montaa pariskuntaa. Pääsimmekin heti ensimmäiseen kylpylävuoroon ja saimme olla ihan kahdestaan polskimassa ja saunomassa. Siellä oli yksi isompi allas jossa pystyi hyvin uimaan ja sukeltelemaan sekä kaksi poreallasta. Yksi viileävesiallaskin oli, mutta sitä emme halunneet testata. Lämmittelemäänhän me olimme menneet!

 Lisäksi kylpylässä oli kaksi saunaa; toinen höyrysauna (jossa oli kylmä penkki!) sekä "kuiva sauna". Se oli kuin suomalainen sauna yhdellä poikkeuksella: kiukaalle ei saanut heittää vettä. Siellä lämpeni mukavasti mutta ei juuri hionnut, päinvastoin iho vain kuumeni.

Suurista ikkunoista oli ihanaa katsella upeaa maisemaa ja auringonlaskua samalla kun polskutteli altaassa.

(kuva kylpylän sivuilta)

(kuva kylpylän sivuilta)
Kylpylän jälkeen menimme huoneeseen jonne meille tuotiin pullollinen cavaa. Se kuului "romantic pack" iin jonka olimme varanneet.

Illalliselle pääsimme puoli yhdeksältä ja olimmekin jo tosi nälissämme. Onneksi menusta löytyi vaihtoehtoja joista valita ja saimme mahan täyteen. Silti, illallinen oli ihan keskitasoa, ei kovin erikoista. Tarjoilijat olivat todella mukavia ja oli hauskaa olla suuressa salissa lähes kaksistaan, mutta olisin kaivannut hieman maukkaampaa ateriaa. Se tuntui ennemmin edulliselta lounaalta kuin illalliselta.

Aamupala kuitenkin ylitti odotukset. Itse asiassa en ole Espanjan hotelleissa niin hyvää aamupalaa tainnut saadakaan. Tarjoilija paistoi kananmunat toiveiden mukaan, itse sai paahtaa tuoretta maalaisleipää jne. Kaikki oli hyvää, mieskin joi kolme kuppia kahvia. No, jos jotain parannettavaa olisin keksinyt niin haudutettu tee on toki parempaa kuin pussitee. Sitä täältä ei tahdo löytyä mistään.

Rocallauran vanha mineraalivesimainos (kuva netistä)
Kylpylältä jatkoimme matkaa 6 kilometrin päähän Vallbona de les Monges -nimiseen pikkukylään. Se on kuuluisa nunnaluostaristaan, joka on ollut käytössä jo kahdeksan vuosisadan ajan. 


Kävelimme historialliseen pikkukylään, ja se oli tosi rauhallinen ja hiljainen. Taisimme nähdä ainoastaan yhden ihmisen kävelemässä. Paljon oli taloja ja huoneistoja rähjäisenä ja tyhjillään.


Kirkon sisäänkäynti oli mielenkiintoisen näköinen ja seinällä näytti olevan vanhoja hautoja.


 Kaduilla oli hauskoja omituisia yksityiskohtia menneestä ajasta. Mietimme mitä varten nämäkin esineet olivat ennen olleet:


Ekan kuvan rouhea kivipenkki, jossa oli reikiä... Oliko se hevosten/vuohien juottoallas vai teline vaikkapa soihduille? Reiän pohjalla on pienempi reikä. Vai tylsästi vain kukkapenkki?

Entäs tokan kuvan paksu parru seinään upotettuna? Mies löysi sen sisältä suuret kierteet. Mikä kumma vekotin se on ollut?

Kääntyessämme autolle päin kylässä alkoi soida kansainvälistä joulumusiikkia kaiuttimista. Oli outo tunnelma -kylä, jossa ei ole ketään, aurinko paistoi ja joulumusiikkia. Tavallaan tunnelmallista mutta vähän siinä oli ikäänkuin greepyn kauhuleffan ainekset...


 Moottoritiellä jatkoimme matkaa takaisin Barcelonaan ja kauhistelimme joululiikennettä kaupungista poispäin. Me olemme huonoja ruuhkalaisia -hermothan tuossa menisi. Kertakaikkiaan lähtisimme liikkeelle niin ajoissa ettei tarvitsisi jonossa seistä.

Muistan miten aikoinaan Saksan moottoriteillä ajaessamme ruuhkat eivät haitanneet silloin kun vedimme asuntovaunua perässä. Heti kun näytti tulevan ruuhkaa, ajoimme levähdysalueelle nokosille. Siinä se ruuhka mukavasti kuluikin.


Näimme hienon linnanraunion kukkulan laella ja päätimme mennä sitä katsastamaan. Löysimme ensin hauskan täysin aution pikku kylän. Sieltä oli kyltti linnalle.

Ajelimme pitkin peltoa ja kukkuloita ristiin rastiin muttemme koskaan löytäneet linnaa vaikka se näkyi moottoritielle niin hyvin. Äh.


Jouluaattona saimme lounasvieraita alakerrasta. Olimme saaneet karjalanpiirakoita Suomesta (täällä olevista ruisjauhoista ei tule tekemällä oikein minkään makuisia..) joten kaivoimme ne pakastimesta esiin. Tarjosimme niitä alkupaloiksi munavoin ja rosollin kera. Tykkäsivät kovasti, jopa heidän parivuotias tyttärensä söi mielellään karjiksia.

Pääruoaksi meillä oli uunilohta (savustus ei onnistunut tavallisella uunilla kun testasimme etukäteen), uunijuureksia sekä lanttulaatikkoa. Lanttulaatikkoa en ole ennen tehnyt joten se ei ihan täysin onnistunut, maku jäi hieman laimeaksi eikä se meinannut kunnolla kypsyä. Pikku uunimme ei ole kovin tehokas, voi olla että sekin vaikutti.

Oli kyllä kivaa tarjota suomalaista jouluruokaa paikallisille ystäville ja vielä kivempaa oli huomata että he oikeasti nauttivat siitä!


Muuten meillä on ollut varsin rauhallinen lekottelujoulu kun emme tällä kertaa saaneet Suomesta vieraitakaan. Nuorisoa tietysti tuli vähän ikävä mutta olemme chattailleet ja skypetelleet kuulumisia.

Miten teillä joulunpäivät ovat sujuneet?


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...